Suunvuoron arkisto 

Nimi: Martti Humppila

Titteli: Johtava asiantuntija

Työnantaja: Työterveyslaitos


1.      Millainen koulutus sinulla on?

Olen koulutukseltani konekonstruktioinsinööri, mutta työturvallisuus on ollut mukana työnkuvassani oikeastaan jo aivan työuran alusta alkaen. Itseasiassa jo armeija-aikana sain mahdollisuuden paneutua varusmiesten työturvallisuuskysymyksiin osana asepalvelustani.

2.      Kuinka päädyit suojainalalle? Urapolkusi keskeisimmät vaiheet?

Tulin työsuojeluhallitukseen 70-luvun puolivälin jälkeen ja osa työtehtävistäni liittyi henkilökohtaisten suojainten hyväksyntöihin eli valmistelin työsuojeluhallituksen lausuntoja eräistä suojainmalleista. Joku saattaa muistaa suojaimissa olleet vihreät merkit ”Työsuojeluhallituksen hyväksymä”, joita lausunnon perusteella suojaimiin kiinnitettiin. Työsuojeluhallituksen vuosina sai hyvän käsityksen suomalaisista suojainalan toimijoista ja STYL:stä. Mielessä on monta osaavaa suojainalantoimijaa tuolta ajalta. Olin myös mukana henkilönsuojainten normituksen kehittämisessä ja tein pitkän uran erityisesti putoamissuojaimia koskevien INSTA-, CEN- ja ISO-standardien valmistelussa. Elämä vei työn myötä vanhemmaksi insinööriksi Joensuuhun. Tuoreelle vaimolleni ei työpaikkaa sieltä löytynyt, joten hain töitä hänen kotiseudultaan Helsingistä ja päädyin Suojalaite Oy:ön työturvallisuusinsinööriksi ja myöhemmin toimitusjohtajaksi, mistä tehtävästä jäin eläkkeelle. Koronaviruksen aiheuttama pandemia toi minut takaisin työelämään ja osallistumaan Työterveyslaitoksen toimintaan erityisesti suojaimiin liittyvissä kysymyksissä.

3.      Mikä työssäsi inspiroi?

Työturvallisuuteen liittyvä toiminta on aina ollut lähellä sydäntäni on se ollut sitten työturvallisuuteen liittyvän ohjeiston laatimista, työpaikkojen työsuojelun valvontaa, kouluttamista, suojainten normittamista ja hyväksymistä tai riskienarviointia ja siihen pohjautuvaa suojainvalinnan ja käytön ohjausta tai suojainten myyntiä. Riskinarviointiin ja oikeassa tärkeysjärjestyksessä tehtyjen turvallisuustoimien valintaan perustuva käyttäjille soveltuvien suojainten myynti on eettisesti arvostettava asia. Oli aika helppoa siirtyä valvojan roolista toimijan rooliin. Oikea suojainten käyttö on tärkeä tapa edistää työturvallisuutta. Kyllä minua ovat inspiroineet myös koulutustilanteet varsinkin silloin, kun niihin on liittynyt tunne, että kuulijat ovat saanet tilaisuudesta odottamansa. On ilo yrittää seuraavalla kerralla vielä paremmin.

4.      Minkä alan ihmisten kanssa teet paljon yhteistyötä?

On selvää, että työsuojeluviranomaiset ja erityisesti Työterveyslaitoksen asiantuntijat ovat olleet minulle koko työurani ajan tärkeitä kumppaneita. Sekä standardointityön kautta että toimiessani STYL:n edustajana European Safety Federation ESF:ssä syntyi hyviä kansainvälisiä yhteyksiä, joiden kanssa on pidetty ajoittain edelleenkin yhteyttä. Suojalaitteen ja STYL:n kautta yhteistyökumppaneina ovat olleet sekä Finnsafe ry:n aktiivit että luonnollisesti tärkeimpien asiakkaiden edustajat. Yhden erityisen ryhmän vielä mainitsen: putoamissuojainten määräaikaistarkastajat. Olen ollut mukana jokaisella putoamissuojainten tarkastajakurssilla 80-luvun lopulta alkaen. Koulutettuja on kertynyt yli 2000 ja monet heistä olen tavannut vuosien mittaan useaan kertaan. 
Juuri ennen korona-aikaa aloimme koota valokuvanäyttelyiden sarjaa kotikaupunginosastani Käpylästä. Mukavalla joukolla saimme pari näyttelyä avattua. Toivottavasti tämä historiaharrastus jatkuu pian.

5.      Mitä haluaisit vielä oppia?

Olen aina harrastanut valokuvausta. Uskon, että tällä saralla olisi vielä paljon oppimista. En kyllä malta olla seuraamatta myös työturvallisuusalan kehitystä. Ajoittain on kyllä kiehtonut myös kielten opiskelu, mutta se on aina jotenkin jäänyt.

6.      Miten huolehdit omasta työturvallisuudestasi ja työssä jaksamisesta?

Ennen koronanpandemian vuoksi työhön palaamista olin ehtinyt asettua jo mukavasti eläkkeelle vaikka omassa yrityksessäni olikin aika ajoin kiireistäkin tehtävää. Oli melkoinen muutos vaihtaa aamutoimet takaisin kolme tuntia aikaisemmiksi ja painaa läpi useita kokouksia sisältäviä pitkiä työpäiviä ja aluksi myös viikonvaihteita. Se edellytti asioiden pistämistä aiempaa parempaan järjestykseen. Olen käyttänyt joka päivä vähintään tunnin kuntoiluun – mikä oli minulle iso, mutta ehdottomasti järkevä, muutos. Etätyö antaa mahdollisuuden myös työn jaksottamiseen ja onneksi olen saanut etätyötä varten mielestäni hyvät olosuhteet aikaiseksi. Vaarallista tai hienoa, miten vain, oli huomata, että iäkkäämpänäkin työhön syntyy kunnon imu, kun ympärillä on osaavia ihmisiä, joilta saa tarvittaessa tukea.

7.      Missä näet itsesi ja suojainalan kymmenen vuoden kuluttua?

Suojainalan osalta on mielestäni helpompi vastata. Henkilönsuojainten tarve, vaikka ne ovat viimeinen muita toimia täydentävä työturvallisuuden saavuttamiskeino, ei poistu minnekään. Oikeastaan varmaan kaikkia suojaintyyppejä tarvitaan jatkossakin. Suojainkaupan/-oston tueksi uskoisin kehittyvän tekoälyyn tai tiedon soveltamiseen perustuvia suojainten valintamenettelyjä. Toiveeni on, että alalla sekä valmistajat, myyjät että asiakkaat kiinnittäisivät nykyistä enemmän huomiota sen varmistamiseen että suojaimet oikeasti suojaavat eikä niitä käytetä vain näön vuoksi. Mielenkiintoista on nähdä, mitä opittiin suojainten huoltovarmuudesta koronapandemian kautta.

Kun pandemiatilanne rauhoittuu, saatan vielä innostua matkailusta. Valokuvausharrastusta uskon jatkavani enkä ihmettelisi vaikka olisin jatkossakin kiinnostunut kotiseututyöstä kaupunginosassani.

8.      Mikä on mottosi?

Vain yrittämällä voi onnistua.

9.      Mikä työssäsi nauratti viimeksi?

Koronapandemian aikana on opittu, että varmuutta ei ole tarjolla eikä päättäjille luotettavaa tietopohjaa päätöksiä varten. Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä pakinoitsija nimimerkki ”Kuukautinen” esitti Hallituksen koronaohjeet jokaiseen kotiin. Se oli aika muhkeasti liioiteltu viritelmä vaikeasta asiasta. Ei sille voinut kuin hykerrellä.